Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Tähän on nyt sitten tultu, että kahden vuoden innokas työssäoppimisliikehdintä on saatu onnelliseen päätökseen. Koordinaattorilla on edessään kuitenkin vielä loppurutistus, eli hankkeesta raportoiminen. Mutta raportointiakin voi tehdä hyvillä mielin, sillä 28 opiskelijaa saatiin maailmalle ja takaisin ehjin nahoin! Myös tukihenkilötkin selvisivät urakastaan mainiosti! :)

WOBPL-hankkeesta päälimmäiseksi mieleen jää se opiskelijoiden innostuneisuus, joka näkyi ulkomaanjaksolta palanneiden kasvoilta!
Useimmille kahden viikon jakso oli ehkä liian lyhytkin, mutta jostainhan se on aloitettava.

Kansainvälisestä toiminnasta ja työssäoppimisesta kiinnostuneille voikin nyt kertoa hyviä uutisia, että syksyllä jatkamme taas. WOBPL-hanke sai jatkoa uudesta Leonardo-hankkeesta, ja tämän hankkeen kokemukset luovat sen toteutukselle hyvää pohjaa.

Kiitos kaikille hankkeeseen osallistuneille, opiskelijoille, opettajille, ohjaajille ja muulle henkilökunnalle!

Aurinkoista kesää ja uusia kansainvälisiä kokemuksia toivotellen
Piia the Coordinator

Viimeinen päivä ja ilta Budapestissä

Tänään meillä ei ollut töitä koulussa, koska oli urheilupäivä. Sen jälkeen menimme kauppahallille ostamaan tuliaisia tutuille. Jakauduimme kahteen ryhmään mennäkseen syömään päivällistä. Minä, Kimmo, Juho ja Niklas olimme syömässä Europa cafessa. Annokset olivat isoja ja ruoka oli hyvää. Lopuksi olimme Tonavan iltaristeilyllä, joka kesti tunnin ajan. Unkarissa oli hauskaa olla ja tulee vähän ikävä tätä paikkaa. Huomenna me tulemme takaisin Suomeen.

Jee! Ostoksilla!

Oh, yesterday

Huhhuh, pitkästä aikaa. On ollut hurjan rankka päivä, ja eilisestä pitäisi nyt kirjoitella, ja tuntuu, etten muista yhtikäs mitään. Kuvia ei tähän postaukseen tule, koska kamerapiuha on jossain ja en tästä hotellin aulasta lähde sitä hakemaan. Tosin kuvasaldo jäi eiliseltä hyvin alhaiseksi.. Olisin mielelläni kyllä laittanut kuvan huikeasta lounaastani koululla (yksinäinen banaani tarjottimella), mutta ei voi mitään. ;)

Eilen ohjelmassa ei oikeastaan koulun lisäksi ollut muuta kuin Aquaworld, ja matkoissa sinne ja takaisin menikin kunnon pitkä tovi. Ensin kuitenkin hieman koulupäivästä. Muistaakseni leikkasimme verenpisaran ja jonkun tuntemattoman viherkasvin pistokkaita ja istutimme niitä laatikkoon. Siinä touhussa ei puolta päivää kauempaa mennyt, ja etenimme katsomaan pientä "floristinäytöstä"/oppituntia, jossa kierrätysmateriaaleista sekä hyvin edullisista materiaaleista tehtiin asetelmaa, kimppua, koristeltua ruukkua.. Se oli mielenkiintoinen ja kaikinpuolin kiva oppitunti. Olisi ollut kiva jäädä itse kokeilemaan moisten taidonnäytteiden tekemistä. :) Lyhyen tunnin jälkeen taisimme hieman kierrellä koulun tiluksia, ja sitten lounaan kautta kotiin. Minulla tosin lounaana toimi se edellä mainittu banaani (ja osa Kimmon jälkiruuasta..).

Koulupäivän jälkeen vuorossa oli Aquaworld. Sinne pääseminen oli hieman haastavaa (pitkät matkat ja sen sellaista), mutta kaiken vaivan arvoista. Harmikseni kaikkein isoimmat liu'ut eivät olleet auki tähän aikaan vuodesta ennen kuin seitsemältä illalla, ja koska olin ainoa, joka sinne olisi halunnut jäädä, niin siitä ei sitten tullut mitään. Olivat muutkin liukumäet kyllä todella kivoja, en ole Suomessa moisiin törmännyt. Suosikeikseni nousivat UFO ja Onion Slide.

Nyt saa riittää, väsyttää kamalasti ja pakkaaminen on kesken. Huomenna saattaa olla pinna kireällä jos päädymme menemään lentokentälle julkisilla (ensin ratikka, sitten bussi, jonka jälkeen toinen bussi). Täällä on tosi kuuma, ja sitä eivät varmaan valtaisat pakaasit lievennä..

Haikeat jäähyväiset on luvassa, tämä kaupunki on yksinkertaisesti niin uskomattoman ihana, upea ja kaunis, että jäisin mielelläni loppuiäksi. <3

Magyar Gyula

Keskiviikkona tutustuimme budapestiläisen puutarhaoppilaitoksen, Magyar Gyulan toimintaan.

Koulun virallinen nimi on Magyar Gyula Kertészeti Szakközépiskola és Szakiskola ja se on Suomen koulujärjestelmään soveltaen eräänlainen yläasteen, ammattikoulun ja lukion yhdistelmä. Oppilaat ovat iältään 14 -22 vuotiaita ja heitä koulussa riittää, peräti 900. Satakunta heistä on erityisen tuen tarpeessa, ja opetus tapahtuu pienryhmissä.

Kansainvälisyys lyö leimansa koululle. Meidän lisäksi opiskelijoita oli tullut Hollannista, Ruotsista ja Ranskasta. Koululla onkin oma kansainvälisyysvastaava Szusanna ja hän nouti meidät hotellilta aamulla.

Koulun päärakennus on laajennettu ja peruskorjattu parisen vuotta sitten ja se pitää sisällään luokkatilojen lisäksi mm. kirjaston, liikuntahallin ja ruokalan. Koulun puisto, näytemaat, taimisto ja kasvihuoneet sijoittuvat kahden hehtaarin tontille. Kasvihuoneissa kasvoi parhaillaan ryhmäkasveja, vastaistutettuja tomaatteja ja paprikoita. Kasvihuoneissa on lisäksi laajahkot kasvikokoelmat viherkasveista ja kaktuksista. Mikä on aika erikoista, koululla on myös oma mikrolisäyslaboratorio.

Ulkona puistossa oli kova meno päällä - näytemaita muokattiin istutuskuntoon ja lisäksi osalla puutarhaopiskelijoista oli parhaillaan loppukokeet viheralueiden hoidosta. Meidän opiskelijat harjoittelivat tänään ryhmäkasvien koulintaa ja pistokaslisäystä. Se olikin hyvä, sillä kukaan ryhmästä ei ollut tehnyt sitä aiemmin.

Arille traktori..:)



Koneopetus käynnissä.
Alakuvassa koulun opettaja Dan van Pham opastaa meitä.



Lyhyehkön koulupäivän jälkeen ja hetken huilattuamme (nukahdin ja muut odottivat..:)) suuntasimme matkan maanalaisella Sankarten aukiolle ja Varosligetin puistoon.  Koulun ystävällinen kirjastonhoitaja vinkkasi meille, että hänen tyttöystävänsä on töissä Eco -kahvilassa Andrassy utcan varrella, joten pitihän se käydä katsomassa. Smootiet ja kakut maistuivat.

Päivän päätteeksi Marleena ja minä suuntasimme vielä Kauhujen taloon (Terror Haza), joka kertoo sodanaikaisen Unkarin natsiliikkeestä, neuvostomiehityksestä ja kommustien diktatuurista. Karusta teemastaan huolimatta paikka on todella näkemisen arvoinen ja museon lisäksi se tarjoaa taide-elämyksen. Niillä kulmilla kun oltiin, niin kävelimme myös läpi Vaci utcan ihan turisteina muiden turistien joukossa ja ihmettelimme, mitä kaikkea rahalla voi saada...

 

Keitä ne on ne sankarit...

  .

 

 

       

 

Kylästä kaupunkiin

Tänään vaihdoimme majapaikkaamme maalaismaisemasta kaupungin vilinään. Aamupäivän puuhastelimme vielä pihatöiden parissa Akác-Tanyassa.



Tilli-koira oli tiiviisti mukana hedelmäpuiden leikkauksessa

 

 

Opiskelijoiden kätten jälkeä

Lounaan jälkeen pakkasimme hieman haikeina laukkumme Eero-isännän kyytiin ja otimme suunnan kohti Budapestiä. Majoituimme hotelli Ebeniin ja lähdimme heti katsomaan mitä lähistöltä löytyy sekä hankkimaan liput kaupungin julkiseen liikenteeseen. Liput tulivatkin heti käyttöön, kun lähdimme metrolla kohti Tonavan rantaa. Jatkoimme matkaa jalkaisin Széchenyin ketjusillan yli ja otimme hammasratashissikyydin Linnavuorelle ihastelemaan maisemia ilta-auringossa.

 

Pihatöitä ja vankkuriajelulla

Aloitimme maanantain tarkistamalla kasteluletkut ja asettelimme ne paremmin.

Tytöt hoitivat pensaita ja niitten ympäristöä.

kirjoittanut: Juho Kärkkäinen

 

Pääsimme vankkuriajelulle maaseudulle kahden hevosen voimalla. Kuski oli Levent, joka ajoi vankkureita pitkin unkarilaista kylää ja peltoteitä.

Kirjoittanut Niklas Lehojärvi

 

 





Kylämarkkinat ja vapaa-aikaa

Tänään olimme Dabasissa maalaismarkkinnoilla tekemässä ostoksia. Siellä oli vaikka mitä! Sen jälkeen tulimme takaisin Akac-tanyaan. (Se oli kyllä lyhyt ostosreissu.) Suurin osa kävi sen jälkeen ulkoilemassa, toiset kävelivät ja toiset pyöräilivät.

Kotieläinten puoli

Luutia, luutia...



Ruokaa...

Happiest day of my life

Eilen koin oikeasti elämäni parhaisiin kuuluvia hetkiä kun kävimme Budapestin eläintarhassa. Meidän oli tarkoitus käydä muissakin paikoissa, mutta koko päivä hurahtikin eläimiä ihmetellessä. Oli niin mahtava päivä, että tulen varmasti muistamaan sen aina. Parhain juttu oli, kun pääsin näkemään ja silittelemään laiskiaisia, jotka ovat mielestäni ehdottomasti yksiä maailman mahtavimmista eläimistä. Ne olivat niin ihania, että saatan poiketa eläintarhassa uudestaan joku iltapäivä jahka Budapestiin ajaudumme. Vähän ehkä nolottaa myöntää, mutta itkuhan siinä tuli kun liikutuin laiskiaisten näkemisestä ja rapsuttelusta. Todella monilla eläimillä oli poikasia, joka on merkki siitä, että eläimet ovat tyytyväisiä. Norsunpoikanenkin oli syntynyt, ensimmäistä kertaa viiteenkymmeneenkahteen vuoteen. Sen näkemiseksi oli aikamoinen jono, ja elefanttitaloon ei päästetty kun tietty määrä ihmisiä kerralla, ja siellä tuli olla hiljaa. Poikasia oli myös orangeilla, gorilloilla, leijonilla, preeriakoirilla.. Oli tosi kivaa, että niin monia eläimiä pääsi ihan koskemaankin.

Eläintarhan jälkeen kävimme syömässä paikallista herkkua Langosia (hullun hyvää ja helppo saada vegeversiona ilman minkäänlaista säätöä), kiirehdimme junaan (löysimme jopa oikeaan junaan kahden hutiin menneen yrityksen jälkeen) ja saavuimme väsyneinä mutta onnellisina takaisin tilalle. Illalla kävimme paikallisessa, ja sen takia olenkin tänään nukkunut koko päivän tuskallisen markkinakokemuksen jälkeen.

Annetaan kuvien kertoa loput.

Pääportti

 

Laiskiainen

Black metal-laiskiainen

Laiskiainen roikkuu

 

Sleepy Sloth

Laiskiainen möyrii

Herra Sika

Vauvoja

Näkymä elefanttitalolle