Magyar Gyula

Keskiviikkona tutustuimme budapestiläisen puutarhaoppilaitoksen, Magyar Gyulan toimintaan.

Koulun virallinen nimi on Magyar Gyula Kertészeti Szakközépiskola és Szakiskola ja se on Suomen koulujärjestelmään soveltaen eräänlainen yläasteen, ammattikoulun ja lukion yhdistelmä. Oppilaat ovat iältään 14 -22 vuotiaita ja heitä koulussa riittää, peräti 900. Satakunta heistä on erityisen tuen tarpeessa, ja opetus tapahtuu pienryhmissä.

Kansainvälisyys lyö leimansa koululle. Meidän lisäksi opiskelijoita oli tullut Hollannista, Ruotsista ja Ranskasta. Koululla onkin oma kansainvälisyysvastaava Szusanna ja hän nouti meidät hotellilta aamulla.

Koulun päärakennus on laajennettu ja peruskorjattu parisen vuotta sitten ja se pitää sisällään luokkatilojen lisäksi mm. kirjaston, liikuntahallin ja ruokalan. Koulun puisto, näytemaat, taimisto ja kasvihuoneet sijoittuvat kahden hehtaarin tontille. Kasvihuoneissa kasvoi parhaillaan ryhmäkasveja, vastaistutettuja tomaatteja ja paprikoita. Kasvihuoneissa on lisäksi laajahkot kasvikokoelmat viherkasveista ja kaktuksista. Mikä on aika erikoista, koululla on myös oma mikrolisäyslaboratorio.

Ulkona puistossa oli kova meno päällä - näytemaita muokattiin istutuskuntoon ja lisäksi osalla puutarhaopiskelijoista oli parhaillaan loppukokeet viheralueiden hoidosta. Meidän opiskelijat harjoittelivat tänään ryhmäkasvien koulintaa ja pistokaslisäystä. Se olikin hyvä, sillä kukaan ryhmästä ei ollut tehnyt sitä aiemmin.

Arille traktori..:)



Koneopetus käynnissä.
Alakuvassa koulun opettaja Dan van Pham opastaa meitä.



Lyhyehkön koulupäivän jälkeen ja hetken huilattuamme (nukahdin ja muut odottivat..:)) suuntasimme matkan maanalaisella Sankarten aukiolle ja Varosligetin puistoon.  Koulun ystävällinen kirjastonhoitaja vinkkasi meille, että hänen tyttöystävänsä on töissä Eco -kahvilassa Andrassy utcan varrella, joten pitihän se käydä katsomassa. Smootiet ja kakut maistuivat.

Päivän päätteeksi Marleena ja minä suuntasimme vielä Kauhujen taloon (Terror Haza), joka kertoo sodanaikaisen Unkarin natsiliikkeestä, neuvostomiehityksestä ja kommustien diktatuurista. Karusta teemastaan huolimatta paikka on todella näkemisen arvoinen ja museon lisäksi se tarjoaa taide-elämyksen. Niillä kulmilla kun oltiin, niin kävelimme myös läpi Vaci utcan ihan turisteina muiden turistien joukossa ja ihmettelimme, mitä kaikkea rahalla voi saada...

 

Keitä ne on ne sankarit...

  .